Kiitos

Huh huh. Nyt sitä jo istutaan lentokentällä odottamassa koneeseen pääsyä. Viimeiset pari päivää menivät niin hujauksessa, etten oikein edes kerinnyt tajuta niitä. Pakkaamista (ja osan tavaroista etsimistä edelleen muuton jäljiltä kaaoksessa olevista kaapeista), viimeisten asioiden hoitelua ja illallinen perheen kanssa. Siinä noin tiiviisti ohjelma. Jännitää ei ole kovin paljon kerennyt, eikä oikeastaan edes fiilistellä tulevaa matkaa. Nyt lähtöpäivänä vasta olen alkanut todenteolla jännittää ja matkafiilis on aamusta alkaen noussut tasaisesti.

Tuoreelle (virallisesti eilisestä alkaen :) avopuolisolle oli kyllä haikea jättää aamulla hyvästit ja jättää hänet yksin huolehtimaan uudesta asunnosta, joka juuri on alkanut tuntua kodilta. Nyt ehkä olisikin loistava hetki kiittää Juhanaa kaikesta. Kiitos, että olet jaksanut tukea minua tekemisissäni jo kohta kolme vuotta ja kannustaa eteenpäin japanin opiskelussa silloinkin kun itse olen pohtinut sen järkevyyttä. Kiitos myös, että tuet myös tätä vähän pidempää matkaani. <3

Erityinen kiitos myös japaninopettajalleni Pia Matilaiselle mukavista japanin kursseista ja suosittelukirjeestä tätä kurssia varten. Suurkiitos kemian opetuksen professorilleni Maija Akselalle niin suosittelukirjeestä kuin tukemisesta opinnoissa, työssä ja välillä muutenkin elämässä.

Kiitos perheelle ja ystäville, että olette jaksaneet kohta kolme vuotta kuunnella taukoamatonta selostustani Japanin kielen ja kulttuurin ihmeistä :D

Varmasti joku muukin vielä olisi ansainnut kiitoksia, mutta nyt pitää sulkea kone ja kiiruhtaa viimeisten joukossa lähtöportille. Apua.

Wakuwaku!

Kaksi päivää lähtöön. Tänään vihdoin tuli tieto isäntäperheestä. Viisihenkinen perhe. Alkoi heti jännittää (japaniksi jännittämisen onomatopoeia on "wakuwaku") ainakin potenssiin tuhat. Jotenkin koko reissu ja tuleva oleskelu Hakodatessa tuntui heti vielä paljon todellisemmalta kuin aiemmin.

Isäntäperheeni vaikuttaa ainakin paperilla varsin mukavalta. Joskin aiheuttaa hieman ristiriitaisia fiiliksiä, että perheessä on kolme tyttöä, 4, 6 ja 8-vuotiaat. Kaksi vanhempaa ovat jo koulussa ja nuorin tarhassa. En ole ikinä ollut kovin lapsi-ihminen... Tuntuu, etten osaa oikein olla lasten kanssa luontevasti, mutta ehkä se on silti pienempi huoli siihen verrattuna, että osaanko olla luontevasti japaniksi :D Ryntäsinkin tänään vielä Muumikauppaan etsimään lapsille tuliaisia. Mukaan tarttui pari puista kännykkäkourua vanhemmille tytöille ja nuorimmalle "taikapyyhe", eli pienenpieneen tilaan pakattu kasvopyyhe, joka sitten kastuessaan laajenee. Kävin myös Jennin vinkistä hakemassa Helsinki ja Suomi postikortteja mahdollisille muille kohtaamilleni japanilaisille pikkutuliaisiksi.

Erittäin positiivinen juttu on se, että Google Mapsista vakoilemalla selvisi, että perhe ei asu ihan maalla. Varsin kohtalaisen matkan päässä Hakodaten keskustasta, missä opiskelupaikka sijaitsee. Joutuu tuoltakin ilmeisesti hetken tekemään matkaa, mutta ei sentään tuntikausia päivässä.

Perhe harrastaa mm. "kyanpu" eli camping, "okaasan" harrastaa lisäksi puutarhanhoitoa ja "otoosan" kalastusta. Että luulisin ainakin luontokuvien Suomesta uppoavan hyvin - Niitä minulla onkin kannettavalle siirrettynä satoja, sillä isäni sattuu harrastamaan valokuvausta. Lisäksi on paljon valokuvia perheestä, suvusta, Helsingistä ja Suomesta yleisesti. Isäntäperheen vanhempien työpaikoista en oikein ottanut vielä selvää - liian vaikeita kanjeja. Ilmeisesti siinä oli joidenkin yritysten nimet.

Nyt pikapikaa nukkumaan. (Hahahah. Tosi huono onomatopoeia-vitsi.) Huomenna olisi tarkoitus herätä seitsemän jälkeen, vaikka onkin täysin vapaa, pakkaamiselle omistettu päivä tiedossa. Olen epätoivoisesti yrittänyt hieman valmiiksi kääntää unirytmiä Japanin kelloa suosivammaksi. Eli tiedossa ihan liian lyhyet yöunet ja väsyneenä huomenna vielä enemmän stressaamista. Onneksi lento lähtee keskiviikkona vasta viideltä iltapäivällä, niin on aikaa vielä samana päivänä säätää.

Muutto muutettu, 1 viikko lähtöön!

Tuntuipa muuttaminen rankalta tällä kertaa. Oli niin monta rautaa tulessa samalla ja muutin isommasta tilasta pienempään, joten tällä kertaa muutto oli monella tapaa aika koetteleva kokemus. Mutta nyt se on onneksi ohi ja voin taas keskittyä täysin rinnoin stressaamaan tulevaa Japanin matkaa!

Pariksi viikoksi japanin opiskelu jäi lähes täysin unholaan ja tyrmistyksekseni suurimman osan 2,5 vuodessa oppimastaan ehtii tuossa ajassa unohtaa. Siltä ainakin tuntuu. Voi tosin olla kyseessä vaan yleinen aivojen ylikuormitustila kaiken säädön ja hässäkän keskellä. Uskon onneksi, että tuo kieli taas palaa aivojeni perimmäisistä sopukoista parempaan muistiin aika nopeasti, kun sitä alkaa enemmän käyttää. Etenkin sitten kun jo viikon päästä pääsen Japanin kamaralle. Siis, aivan oikein, viikon päästä tähän aikaan istun jo lentokoneessa vielä hermostuneempana.

Viime viikonloppuna ehdin myös käydä parin yön verran perheemme mökillä Valkeal... eikun siis Kouvolassa. Täysin ansaittu aivojen nollausviikonloppu, jonka aikana en tehnyt yhtään mitään hyödyllistä. Lähinnä istuin mökin kuistilla, ihmettelin metsän hiljaisuutta, katselin taivasta ja järvenselkää ja täytin japanilaisia ristikoita. Ennenkuin joku pääsee irvailemaan, pitää huomauttaa, että näillä ristikoilla ei ole mitään tekemistä muun Japani-innostukseni kanssa, ne ovat vain hauskoja täyttää ajattelematta sen kummempia! Nii!

Niin hyvin suojassa hyttysiltä, että vain käsi näkyy. Olen se minä. Tyylikkäänä, kuten aina.

Sain lisäksi lauantaina aivan ihanan lahjan Jenniltä. Minulla oli pyörimässä pieni nippu japanilaisia origami-papereita kotona ennen muuttoa, joten päätin antaa ne Jennille, joka enemmän kaikenlaista askartelua harrastaa - ja on sattumoisin asunut puolet elämästään Japanissa. Minähän todennäköisesti en saisi kauniista koristeellisista papereista mitään kaunista tai käyttökelpoista aikaan. Jenni olikin tehnyt minulle lahjaksi pienen kirjasen, jonka kansissa hän käytti paria antamaani paperia. Ihana!

Varmasti otan kirjan mukaan matkalle ja se tulee todennäköisesti pienen kokonsa ansiosta toimimaan juuri sopivana muistikirjana, johon voin kirjoitella huomioitani eri asioista tai vaikkapa uusia/hyödyllisiä/myöhemmin tarkistettavia sanoja tai kanjeja :) イェンニさん、本当にありがとうございました！ (Noinkohan kirjoitat nimesi japaniksi?)

Tasan 6 viikkoa lähtöön, paljon tekemistä

Nyt on kesän asuntoasiat suurinpiirtein järjestyksessä. Vanhan, ihanan mutta kalliin, asunnon vuokrasopimus on irtisanottu ja kesäksi löydetty halpa asumiskolo. Muuttaa pitäisi sitten toukokuun puolivälissä ja syksyllä todennäköisesti uudelleen asunnon etsimistä ja muuttoa tiedossa - erään miehenretaleen kanssa yhteen.

Viime viikonloppuna tein kunnollisempaa siivousta kämpässäni, jotta tänne kehtaa uuden vuokralaisen aikanaan päästää. Karu totuus iski vasten kasvoja: Mulla on ai-van lii-kaa tavaraa. Reilut kolme vuotta sitten tähän asuntoon muuttaessani käyttötavarat mahtuivat vielä ihan hyvin kaappeihin ja vinttikomeroon vähemmän käytetyt. Nyt ei mitään toivoa, vaan aika iso läjä tavaroita, joille ei vain ole tilaa missään, on sijoitettu tyylikkäästi mm. sängyn alle ja erinäisiin asunnon nurkkiin läjiksi. Onneksi kirpputoripöytä on jo varattu ja sen jälkeen suosiolla kärrään ylimääräistä tavaraa kavereille/kierrätyskeskukseen/UFFille.

Opintojakin pitäisi vielä parin kurssin verran suorittaa ennen lähtöä. "Introduction to Japanese History and Culture, 5 op" tuskin tuottaa suurempia ongelmia motivaatiolle, mutta "Liuosanalytiikan perusteet, 5 op", jonka olen yrittänyt suorittaa noin kolme kertaa, ensimmäisen kerran ensimmäisenä opiskeluvuotenani, saa niskavillat pystyyn. Ei sen vaikea kurssi pitäisi olla, mutta minulla on asennevamma. Nyt yritän vain tenttiä sen läpi. Aiemmin se on jäänyt suorittamatta, koska luennot ja laskarit ovat joka vuosi samaan epäinhimilliseen aikaan klo 8 aamulla. Kirjakin on kuiva kuin Sahara. Plääh.

Tuliainen on nyt ostettu. Tonfisk-designin Warm-kupit pähkinäpuun värisenä. Valintaperuste oli lopulta: "No koska ne on niin halvat Hulluilla päivillä!" Se siitä stressaamisesta, helposti taloudellisin perustein. Kun kävin hakemassa kuppeja sattui hauska episodi: Samalla hissillä kanssani astiaosastolle saapui japanilainen nuori pariskunta. He kävelivät ympärilleen vilkuillen edelläni koko osaston halki ja lopulta nainen hihkaisi onnellisena: "Urikire janakatta! Yokattaaaa!" (vapaa suomennos: "Ei ollutkaan myyty loppuun! Voi mikä helpotus!") ja ryntäsi kahmimaan kolme pakettia kyseisiä mukeja, joita itsekin olin tullut hakemaan. Elän nyt vahvasti siinä uskossa, että nämä ovat erityisen hyvä lahja japanilaiselle perheelle.

Nyt olen alkanut stressata siitä, miten ne pitäisi pakata ja paketoida...

Japanin kurssi loppui tältä keväältä jo viime viikon tiistaina. Sen jälkeen on ollut niin paljon säätämistä asuntoasioiden, opiskeluasioiden ja siivoamisen yms. parissa, että japanin opiskelu on valitettavasti jäänyt vähäiseksi. Olen kuitenkin yrittänyt paikata sitä kuuntelemalla japanilaisia paikallisradiokanavia. Löysin jokunen aika sitten aivan loistavan sivun http://www.simulradio.jp/, jolta näitä kanavia löytää. Välillä löytyy todellisia helmiä, kuten paikallisten lukioiden kerhotoiminnan osana tehtyjä radio-ohjelmia ynnä muuta hauskaa :D Suurin osa kanavista ei tosin kuulu ympäri vuorokauden, joten pitää aina laskeskella, että mitäs se kello nyt olikaan Japanissa, yleensä kuuluvat ainakin päivällä paikallista aikaa (Suomen aikaa 6h edellä näin kesäaikana). Japania ymmärtämöttämille tiedoksi, että musiikkiakin yleensä kuuluu ja siitä aseman nimen vierestä löytyvästä sinisestä kaiutinnamiskasta pääsee kuuntelemaan kanavaa, "24時間" kanavan kuvauksessa tarkoittaa, että sen pitäisi kuulua ympäri vuorokauden.

Varasin myös ho(s)tellihuoneen Tokiossa viettämääni aikaa varten. Elokuussa tuntuu olevan jo valinnat suhteellisen vähissä joka puolella, kun Japanissa myös on loma-aika. Jännittää vähän, miten sen junamatkailun kanssa käy, löytyykö majoitusta, koska en haluaisi kovin aikaisin lyödä lukkoon reittiäni kokonaan. No - jos ei natsaa, tai löydy sohvaa Couch Surfing -sivustoiltakaan, vietän ylimääräisen ajan sitten jossakin isommassa paikassa, mistä löytyy majoitus. Esimerkiksi Sendai voisi olla hyvä perusleiri alueen muiden kohteiden kiertelyyn junapassin avulla.

Tuliaispähkäilyä

Jos minulla olisi liikaa rahaa pankkitilillä, tämä tuliaishomma lähtisi kyllä ihan lapasesta...

Kävin tänään Arabianrannan kirjastossa ja kävin samalla reissulla Iittalan outletissä ja Artebiassa ihmettelemässä tuliaisvaihtoehtoja. Iittalan myymälässä sattuikin samaan aikaan olemaan lauma japanilaisia turisteja, jotka vakoilutulosten mukaan ostivat ainakin matalia Aalto-maljakoita, muumimukeja ja Ultima thule -laseja. Enemmän kuitenkin innostuin Artebian valikoimasta ja kyselin oikein ystävälliseltä ja avuliaalta myyjältä, mitä japanilaiset useimmiten ostavat. Seuraavassa eniten itseäni miellyttäneet vaihtoehdot:

1) Verso Designin lasin- ja pannunaluset
Ostin tämän merkkiset pannunaluset itseasiassa joululahjaksi vanhemmilleni, joten ei liene yllättävää, että pidän niistä kovasti. Huopa on ihana materiaali. Ja olisi lisäksi kevyt kantaa eikä rikkoudu helposti.

2) Tonfisk Designin Warm-kupit
Kupit nyt olisivat perinteinen lahja, joille on joka kodissa käyttöä...

3) Oskari Orasen Lastu-tarjotin
Jotenkin omankin mielikuvani mukaan tämä toimisi hyvin monien japanilaisten ruokien tarjoilussa (tjeu sushi). Puiset tuotteet kuulemma usein viehättävät japanilaisia ja ovat jotenkin kovin suomalaisia. Tämäkin olisi kevyt.

4) Majamoon pannunaluset
Puinen. Kevyt. Aalto-lätäkköä mukaileva. Ihan kiva. Ei ehkä oma suosikkini, mutta eihän tämä minulle tulisikaan...

5) Tätä ei myyjä maininnut, mutta olen ollut näihin jo pidemmän aikaa ihastunut ja kun tällä kertaa tuli erityisen kivannäköinen yksilö vastaan, niin ostin sen heti pois. Pidän sen ihan mielelläni itse tai annan muualle lahjaksi, jos en päädy viemään sitä tuliaisiksi ;) Eli: Think Todayn sisustuspalapeli

Muita mielessäni käyneitä juttuja:
- Muita astioita, kuten niitä muumimukeja, mariskoolia ja kaikkea siltä väliltä.
- Jokin suomalainen valokuvakirja (tosin tulen varmasti näyttämään valokuvia muutenkin paljon).
- Ruokala Lokki -elokuva, ihan kiva elokuva, minkä pääosassa suomalainen design (ei mitään hajua, millaisista elokuvista tuleva perheeni mahdollisesti pitää tai onko heillä esim. DVD-laite).
- Jotain säilyvää ruokaa (lakkajotain? mustikkajotain? poronlihasäilykettä? eeh?)
- Heijastimia :D

Nyt vaan lisää hyviä ehdotuksia kehiin, kiitos. Ja mielipiteitä yllämainituista vaihtoehdoista.

Jee, jee! Iik, iik!

Sain pari viikkoa sitten pitkän ja tuskaisen hakemuksen kirjoitusprojektin ja vielä tuskaisemman kuukauden, jonka odotin hyväksymistulosta, jälkeen vihdoin tietää, että lähden kesäksi Japaniin opiskelemaan japanin kieltä ja kulttuuria kahdeksi kuukaudeksi. Tarkempi lokaatio on Hakodaten kaupunki Hokkaidon saaren eteläosassa.

Japanissa järjestetään useitakin erilaisia japanin kesäohjelmia ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille, mutta halusin erityisesti juuri tähän kyseiseen Hokkaido International Foundationin ohjelmaan. Pari kertaa aiemminkin olen Japanissa käynyt, mutta Tokiosta pohjoiseen en ole ikinä matkustanut. Hakodate vaikuttaa oikein mukavalta 300k asukkaan kaupungilta - liian isossa kaupungissa kurssin pääasia, japanin oppiminen, saattaisi jäädä helposti paitsioon. Lisäksi aiempien kurssilaisten kirjoituksista tuli hyvin selväksi, että kyseessä on varsin tiivistahtinen ja vaativa kurssi. Kun kerran japania mennään oppimaan (ja maksankin siitä), niin opiskellaan sitten kunnolla!

No, koko aikaa Japanissa en meinannut vain päntätä kieltä vaan ennen kurssin alkua 10. kesäkuuta vietän viikon Tokiossa ja kurssin päättyessä 7.8. ostan JR Eastin junapassin, junailen tokioon 5-6 vuorokautta osallistuakseni Comiket-tapahtumaan, minkä jälkeen jää vielä vajaa viikko Tokion seudulla hengailuun. Matkani kestää siis kokonaisuudessaan 2.6.-21.8.2010. Tajusin vastikään, että tuo tulee myös olemaan pisin aika, minkä olen yhtäjaksoisesti viettänyt poissa Suomesta, vaikka jonkun verran on tullutkin matkusteltua.

Tässä tämänhetkiset suunnitelmat siis pähkinänkuoressa. Tapani mukaan aloitin heti hyväksymishermoilun jälkeen matkahermoilun, koska kaikenhan pitää sujua täydellisesti. Ei esimerkiksi riitä, että vien isäntäperheelleni jonkin tuliaisen... Haluan viedä täydellisen tuliaisen, joka kertoisi jotain itsestäni, Suomesta ja miellyttäisi perhettä! Puhumattakaan japanin kielestä. Kurssin alkaessa olen opiskellut japania melkein 3 vuotta, ja ymmärränkin sitä kohtuullisesti, mutta kunnollista kielentuottamisen harjoitusta on kovin vähän. Kirjoittaminen ja etenkin puhuminen kangertelee pahasti. Mutta ehkä se siitä. Olenkin aloittanut loppukirin japanin opiskelussa ja yritän opiskella joka päivä edes vähän, vaikka olisin muka kuinka kiireinen.