Temppeleitä, maaseutua, rotko ja onsen

Ja taas vierähti yli viikko niin nopeasti... Joka päivä on ollut paljon ohjelmaa, joten aika kuluu käsittämättömän nopeasti. Muutenkin tämä reissu on varmsti ollut elämäni nopeimmat vajaa3 kuukautta.Olen kuitenkin usein junassa istuessa kirjoitellut tekstiä blogiin, en vain ole saanut aikaiseksi saattaa sitä luettavaksi asti kuvineen päivineen, mutta tässä nyt jälkijunassa vähän selostuksia.

Viime viikon tiistain (10.8.) ohjelmassa oli Hiraizumi, joka oli ennakkoon yksi niistä mestoista, joihin olin ladannut eniten odotuksia. Eikä onneksi tarvinnut pettyä :)

En ole ajanut pyörällä ainakaan kuuteen vuoteen (todennäköisesti noin kahdeksaan), mutta koska haluisin ehtiä myöhemmin smana päivänä vielä Narukoon, rohkaisin mieleni ja vuokrasin pyörän kolmeksi tunniksi 700 yenillä. Tässä uljas ratsuni, joka katkaisi monen vuoden pyöräilemättömyyden.

Pitäisi kyllä alkaa taas pyöräillä. Se olisi loistava keino lähiseutumatkailuun Helsingin ympäristössä ja joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä kauemmaksikin suuntautuville matkoille...

Hiraizumi oli mukava kylänen. Sen tärkeimmät nähtävyydet ovat pari temppelialuetta ja Minamoto Yoshitsunen muistomerkki paikalla, jossa tämä Japanin historian ehkä suosituin traaginen sankari perimätiedon mukaan suoritti seppukun. Tuskaisesta aamuherätyksestä huolimatta olin lopulta tyytyväinen, että jaksoin raahautua paikalle ennen suurempia turistilaumoja ja päivän kuuminta hetkeä.

Temppelit olivat hienoja, vanhimmat niistä ovat 1100-luvulta kuten mestan suurin nähtävyys Konjiki-do. Tuo eniten hehkutettu temppeli oli tosin hieman pettymys, sillä se on restauroitu niin taidokkaasti, ettei se näyttänyt lainkaan vanhalta :P Olihan se kauttaaltaan lehtikullattuna ja helmiäisellä ja kaikella mahdollisella kalliilla koristeltuna aika bling bling - eikun siis kirakira - ja "ihan kiva", mutta tykkäsin enemmän tunnelmallisista oikeasti vanhan oloisista temppeleistä. Kuten tästä:

Siitä kultaisesta ei saanut ottaa kuvaa ja sen ympärille on myös rakennettu toinen rakennus suojelemaan sitä. Katsella sai vain lasin takaa noin sadan muun turistin kanssa. Ostin lisäksi monta o-mikuji-ennustusta joista osa on tuliaisia, mutta itseäni varten ostettu ennustus povasi synkkiä aikoja ja vähäistä onnea. O-mikuji ostetaan useimmissa paikoissa niin, että raha tiputetaan laariin ja vastineeksi napataan yksi ennuste. Yleinen hinta on 100-300 jeniä per ennustus (riippuen siitä, kuinka spesiaali ennustus on kyseessä ja kuinka tunnetusta paikasta sen ostaa) ja kukaan ei vahdi, maksatko oikeasti pyydetyn hinnan tai ylipäänsä mitään. Perinteisten o-mikujien(joissa usein on mukana jokin taikakalu) rinnalle on ilmaantunut mm. mikujeja, joiden mukana tuleva taikakalu on kännykkäkoru, tarra tai vaikkapa rilakkuma-teemainen.

Oma ennustukseni olisi ollut varmaan syytä sitoa jonnekin, mistä tuuli kuljettaa pahansuovat enteet pois, mutta halusin ensin kääntää sen sanakirjan avulla. Ehkä sidon sen puuhun vielä joskus jossain. Vaikka Suomessa johonkin hyvin, hyvin tuuliseen paikkaan. Ennustus kertoi jotakuinkin, että lähitulevaisuudessa ei ole aika tehdä mitään haastavaa tai uutta, sillä se menee kuitenkin pieleen. Myös töissä, opiskelussa ja ihmissuhteissa kannattaa ottaa ihan rauhassa ja ymmärtää oma (vähäinen) paikkansa maailmassa. Oonkin aina ollut sitä mieltä, että haastavat asiat on aika syvältä, siinähän saattaa vaikka vahingossa kehittyä ja kokea jotain.

Hirsitemppeli!

Seuraava kohde oli Naruko, joka on tunnettu rotkosta ja kylpylöistä. Oli järjettömän kuuma ja meinasin jo luopua toivosta, kun yritin etsiä tietä rotkolle (vihaan japanilaisia karttoja, jotka ovat usein vähän sinnepäin ja mittakaavasta ei ole tietoakaan...), mutta löysin sen lopulta.

Rotkossa kävellessä puolestani jännitti hieman, miten pääsen toisesta päästä takaisin Narukoon, vai pitääkö kävellä sama matka uudestaan tai ottaa taksi. Sekin ongelma ratkesi, koska reitti olikin ennakkotiedoista poiketen suljettu puolivälistä alkaen ja ainoa suunta oli takaisinpäin.

Löysin myös liskoja (en nyt jaksa säätää kuvien kanssa, mutta ehkä ne liskot noista jotenkin erottaa):

Liskoista kuvia ottaessani jokin ilkimys puri minua takapuolesta ja havahduin siihen, että ympärilläni pörrää noin kymmenen paarmaa. No, nytpä tiedän, että niitäkin on Japanissa. Tuli aika kiire takaisinpäin ja olikin tosi mukavaa juosta paarmoja pakoon siinä helteessä samalla huitoen niitä loitommas viuhkalla.

Narukon kylässä joku osoitti mieltään ohikulkevia turisteja kohtaan?

Koko päivän pyöräiltyä ja käveltyä onsen oli taivaallinen elämys. Luulisi, että helteessä se on epämiellyttävää, mutta saunovathan suomalaisetkin kesällä. Taki-no-yu onsen on yli 150 vuotta vanha ja vau, mikä tunnelma ja rikin haju tuliperäisestä vedestä.