Viimeset päivät Tokiossa sujuivat lähinnä ostoksia tehden, kävellen vähän ympäriinsä ja voimia tulevaa kurssia varten keräten - Joskin juuri nyt Hakodate Kokusai hotellin aulassa istuessa ja kurssin alkamista odottaessa ei olo ole laisinkaan virkeä. Johtunee edellisen yön noin 4h unista... Ja parin tunnin päästä pitäisi jo olla skarppina placement testissä, minkä perusteella meidät noin 60 kurssilaista jaetaan noin 6 ryhmään kielitaidon perusteella. Huh. No ainakaan en näillä näkymin joudu liian vaikeaan ryhmään ;)
Palataan vielä vähän Tokioon. Siellä shoppaillessa lähtee mopo varsin helposti käsistä.. Tarjolla kun tuntuu olevan ihan kaikkea, mitä ei ole keksinytkään ennen haluavansa. Aika hyvin tosin pärjäsin, kun on vielä tuoreessa muistissa se tuska, mitä kaiken omaisuuteni raahaaminen muuttaessa aiheutti. Ja se tuska, minkä täpöytäyden rinkan raahaaminen Tokion metrossa aiheutti. Brr. Tein lähinnä ennalta suunniteltuja ostoksia, kuten mangaa, kirjoja ja lehtiä, ruokailuvälineitä ja mausteita ja hieman muuta sälää ja asusteita. Lähetin niistä suurimman osan eilen laivapostilla Suomea kohti. Siinä pitäisi kestää noin 2-3 kuukautta, joten tavarat saapunevat perille sopivasti samoihin aikoihin kuin itsekin palailen kotimaahan. Aion vielä lähipäivinä todennäköisesti ostaa vähän lisää kirjoja sun muuta ja lähettää nekin edeltäkäsin. Ja olen varautunut henkisesti lähettämään vielä kolmannenkin paketin Suomeen sitten loppumatkasta, kun totean, ettei rinkan koko riitä. (Ihan hyvä ettei se koko riitä, sillä muuten eivät minun voimani riittäisi enää sen raahaamiseen...)
Shoppalukierroksella käytiin Don Quiote -sekatavaratalossa, joka kyltissään houkuttelevasti lupailee, että "Good Item. Good Life." No hyviä itemeitä löytyi kyllä. Jenkkilän reissulta ah-niin-tuttua spam-purkkilihaa. Japanilaiset vain ovat keksineet, että sitähän voi hyvin käyttää herkullisen sushin valmistamiseen! Jäi tosin ostamatta.
Shoppailun jälkeen illat kuluivat Arin kanssa yleensä jossain päin Tokiota syömässä. Päädyimme mm. syömään Yuurakuchon aseman alikulkutunnelin alla oleviin ruokakojuihin, alikulkutunnelissa oli varsin vanhoja julisteita vielä jäljellä.
Matkalla alikulkutunnelista asemalle törmäsimme myös "Yuurakuchon halvimpaan baariin". Siis mitä ihmettä? Tuollainen on ihan oikeasti olemassa? Pienen katoksen alla läjä juoma-automaatteja, joista saa virvoitusjuomien, oluiden ja chu-haiden lisäksi jopa sakea. Katoksen vieressä on pari huteraa pöytää ja kierrätyspiste tölkeille ja pulloille, pöytiä ja roskiksia kävi siistimässä joku setä - ilmeisesti paikan.. öö.. tarjoil.. huoltaja? Pöytien lisäksi tämän "baarin" kohdalla kadulla notkui iso läjä ihmisiä. Suurimmalla osalla puvut päällä, salariimaneja paukulla työkavereiden kanssa ennen kotiinmenoa. Olihan meidänkin Arin kanssa siinä pysähdyttävä yksille oluille ja saimme kyllä länkkäreinä osaksemme paljon kummastuneita katseita. Ari halusi myös ottaa kuvan paikan lemmikkitorakasta.
Viimeisenä iltana kävimme syömässä hotellin lähellä Okinawalaisessa pikkuravintolassa. Se oli pullollaan hassuiksi humaltuneita japanilaisia, myös kaksi kyseisen paikan työntekijää, joilla oli vapaapäivä. Koska ruokalista oli vain japaniksi, eikä sisältänyt kovin paljon tuttuja japanilaisia ruokia, vaan Okinawan erikoisuuksia, pyysimme tarjoilijalta suositusta. Saimme eteemme annoksen jonkinlajista merilevää, joka koostumukseltaan oli jotain normaalin wakame-levän ja mädin väliltä. Narskui hampaissa. Näytti ilkeältä, mutta oli pöytään tuotuun kastikkeeseen dipattuna ihan hyvää pienen totuttelun jälkeen. Toinen ruokalaji osoittautui keitetyiksi/paistetuiksi possunkorvasuikaleiksi. Eli pelkkää rustoa. Se ei koostumuksensa puolesta meinannut oikein upota alkuun, mutta kyllä sekin saatiin lopulta syötyä. Annokset olivat niin pieniä, että Ari tilasi vielä jälkkäriksi tutumman karee yakisoba -annoksen
Täytyypi ilmeisesti jatkaa kirjoittamista myöhemmin ja päivitellä tämänkin päivän kuulumisia, kurssin virallinen alkamisajankohta lähestyy uhkaavasti ja täällä hotellin aulassa pyöriikin toista kymmentä eksyneen näköistä nuorta lisäkseni. Ainakin yksi, joka kävi kysymässä, tiedämmekö vielä mitään tarkempaa tämän päivän ohjelmasta, osoittautui saksalaiseksi. Jöes! En ole ainoa Eurooppalainen!
~~~~~~~~ ^__^ ~~~~~~~~~~
Noniin, ensimmäinen päivä kurssia on nyt loppupuolella. Alkutestien tähänastinen osuus on ollut.. kiinnostava. Kurssilaiset ovat mukavia ja Hakodaten keskusta on varsin nätti. Koitan ehtiä ja jaksaa huomenna kertoilla enemmän, nyt nukuttaa liikaa ja huomenna pitääkin olla skarppina testien toisessa osuudessa - luetunymmärtämisessä ja haastattelussa.
Pieni maistiainen Hakodaten yömaisemista:
Hyvää syntymäpäivää, vaikka taitaakin jo olla melkein ohi siellä. :-)
VastaaPoistat. Jari
Lol, spam :---D
VastaaPoista