Perjantai, lauantai

Ari siis saapui perjantaina seurakseni Tokioon pidennetylle työmatkalle. Se tarkoittaa minun kannaltani sitä, että Arin firma maksaa hotellihuoneemme. En valita, hieman tasokkaampi huone, mihin itselläni olisi varaa. Hienommat hotellit tarjoavat kaikennäköisiä palveluita. Täälläkin olisi tarjolla mm. tyynynvalintapalvelu, missä voi testata ja valita itselleen sopivimman tyynyn 13 vaihtoehdosta. Enää hotellit eivät myöskään kilpaile siisteydellä, Prince Sakura Towerkin tarjoaa siis "Non-cleaning" -palvelua, missä huoneen siivous jätetään väliin valitseminasi päivinä ja jokaista siivouksetonta päivää vastaan saa 1000 jenin lahjakortin hotelliketjun liikkeisiin.

Hotellissa myös nähtiin suunnattomasti vaivaa tuon lahjakortin toimittamiseen meille, kun jätimme lauantain siivouksen välistä. Ensin yritettiin soittaa pariin otteeseen, mutta emme olleet paikalla tai jaksaneet vastata. Sitten oven alta oli jätetty lappu ja tänään aamulla huomasimme, että puhelimen message-valo vilkkuu ja Arin soitettua vastaanottoon, he kertoivat taas että meille olisi lahjakortti noudettavissa..

Ja mihin me muka se käytettäisiin - hotellin ylihintaisiin palveluihin? Kuten hotellin oma kuntosali "Slow-Style Gym". Wtf? No ihan hyvältä se näyttää, mutta kertamaksu on aika suolainen 2100 jeniä (~20e).

Adapterinkin hotellilta sai lainaan - joskin hieman epäilyttävän ja kotitekoisen näköisen yksilön. Erityisesti johtojen kiinnityskohta aiheuttaa suurta epäilyä. Onkohan tuon laatikon tarkoituksena estää adapterin varastaminen, kukaan tuskin vaivautuisi ottamaan mukaan...

Perjantai-illan kunniaksi suuntasimme Shinjukuun, Club OTOon. Pienen pieni klubi, jossa ei meidän lisäksemme muita länsimaalaisia ollut. Eikä ollut silloin reilut kolme vuotta aiemminkaan, kun Arin kanssa viimeksi kävimme samalla klubilla. Sopivan humalatilan hankkineet japanilaiset olivat loistavaa juttuseuraa ja pääsinkin useaan otteeseen harjoittelemaan japanin puhumista rennossa ilmapiirissä. Pääasiassa small talk sujui hyvin, ainakin englannin ja japanin yhdistelmällä molemmat osapuolet lopulta tajusivat, mitä toinen yrittää viestiä. Tutustuimme klubilla muusikkoon, mangakaan, koomikkoon (pitää kytätä telkkarista jatkossa, jos näkisin hänen ohjelmansa.. Tulee kulemma perjantai-iltaisin) ja tanssijaan. Varsin taiteellista ja mukavaa porukkaa.

Sisäänkäynnillä jokaiselle naiselle jaettiin vaaleanpunainen glow stick. Emme pääseet Arin kanssa yhteisymmärrykseen sen tarkoituksesta. Olemme aika varmoja, että sen tarkoituksena on auttaa pimeässä erottamaan sukupuolet toisistaan ;P Mutta Arin mielestä se johtuu siitä, että japanilaiset naiset ovat... no... muodottomia. Minun mielestäni se johtuu siitä, että japanilaiset miehet ovat niin hentoja ja kapeahartiaisia. Mene ja tiedä.

Lauantaipäivän käytin uudelleen Akibassa ostoksia tehden. Piti käydä useammassakin liikkeessä, mutta lopulta sain koko käytettävissä olevan ajan käytettyä kahdessa kaupassa - isossa elektroniikkatavaratalossa ja isossa kirjakaupassa. En edes tehnyt kovin paljon ostoksia vielä, mutta silti ehdin jo hermostua japanilaiseen tapaan ylipakata kaikki. Muovipussista kieltäytyminen sitäpaitsi on hyvin hankalaa koska a) kieli ei vielä ole niin hallussa ja b) useilla kassoilla on erikseen henkilö pakkaamassa ja suorittamassa laskutustoimenpidettä ja toiminta on vielä niin vauhdikasta, että yritä siinä sitten sönköttää huonolla japanilla ja suoritutua maksutilanteesta samalla... Tämänpäiväisen ostoskierroksen (2 kauppaa + konbini, 6 erillistä maksutapahtumaa) saldo oli 6 muovipussia. Huomatkaa erityisesti postikortti, joka pakattiin ensin paperipussiin ja sen jälkeen vielä pieneen läpinäkyvään muovipussiin. Vaikka käsissäni roikkui jo valmiiksi jos jonkinlaista kassia ja pussia. Tapana on vielä teipata pussit kiinni, jotta niitä on vaikea säätää sisäkkäin.

Ostosreissu ruuhkaisessa Akibassa vaati vastatoimenpiteitä, tällä kertaa rentouttavan kylvyn muodossa. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu ehdottomasti kylpeminen. Vähän kuin Suomessa saunominen. Hotellimme tarjoaa poreammeen lisäksi kylpysuolaa, joka tuoksui oikein miellyttävältä, mutta oli varsin epäilyttävän väristä :S

Edellisenä iltana meni aika myöhään OTOssa, joten lauantai-illaksi lähdimme vain hotellin lähellä sijaitsevaan izakayaan viettämään iltaa. Ruoka oli hyvää ja olut oli hyvää. Mutta "umeshu" ei ollut hyvää, sillä Ari onnistui tilaamaan sen sijaan sakea näyttöruudulta, mistä ruuat ja juomat tilattiin.