Kiitos

Huh huh. Nyt sitä jo istutaan lentokentällä odottamassa koneeseen pääsyä. Viimeiset pari päivää menivät niin hujauksessa, etten oikein edes kerinnyt tajuta niitä. Pakkaamista (ja osan tavaroista etsimistä edelleen muuton jäljiltä kaaoksessa olevista kaapeista), viimeisten asioiden hoitelua ja illallinen perheen kanssa. Siinä noin tiiviisti ohjelma. Jännitää ei ole kovin paljon kerennyt, eikä oikeastaan edes fiilistellä tulevaa matkaa. Nyt lähtöpäivänä vasta olen alkanut todenteolla jännittää ja matkafiilis on aamusta alkaen noussut tasaisesti.

Tuoreelle (virallisesti eilisestä alkaen :) avopuolisolle oli kyllä haikea jättää aamulla hyvästit ja jättää hänet yksin huolehtimaan uudesta asunnosta, joka juuri on alkanut tuntua kodilta. Nyt ehkä olisikin loistava hetki kiittää Juhanaa kaikesta. Kiitos, että olet jaksanut tukea minua tekemisissäni jo kohta kolme vuotta ja kannustaa eteenpäin japanin opiskelussa silloinkin kun itse olen pohtinut sen järkevyyttä. Kiitos myös, että tuet myös tätä vähän pidempää matkaani. <3

Erityinen kiitos myös japaninopettajalleni Pia Matilaiselle mukavista japanin kursseista ja suosittelukirjeestä tätä kurssia varten. Suurkiitos kemian opetuksen professorilleni Maija Akselalle niin suosittelukirjeestä kuin tukemisesta opinnoissa, työssä ja välillä muutenkin elämässä.

Kiitos perheelle ja ystäville, että olette jaksaneet kohta kolme vuotta kuunnella taukoamatonta selostustani Japanin kielen ja kulttuurin ihmeistä :D

Varmasti joku muukin vielä olisi ansainnut kiitoksia, mutta nyt pitää sulkea kone ja kiiruhtaa viimeisten joukossa lähtöportille. Apua.