Testaamista ja orientaatiota

Eilen piti herätä järjettömän aikaisin (ainakin sen järjettömän nukkumaanmenoajan ja sängyssä hereillä pyörimisen jälkeen), jotta ehtisin lentokentälle ajoissa noin pari tuntia ennen lentoni lähtöä. Lähimmältä juna-asemalta menikin kätevästi suoraan juna Hanedan lentokentälle. Pääsin kentälle oikein hyvin siihen aikaan kuin olin suunnitellutkin, eli seitsemältä -  lento tosin lähtikin tuntia aiemmin, kuin muistin ja olin tarkistavinani :D No jäi minulle silti tunti aikaa ja se riittikin oikein hyvin ripeän japanilaistyyppisen toiminnan ansiosta.

Ennen lentokoneen lähtöä kuuluteltiin jotain lentoon liittyen, mitä en juurikaan ymmärtänyt ja ajattelin sen liittyvän normaaleihin boarding-toimenpiteisiin. Näin ei tosin ollut ja sain tietää sen, sillä eräs oikein mukava japanilainen nainen tuli juttelemaan minulle ja kertoi japanilaiseksi yllättävän hyvällä englannin kielellä, että Hakodatessa on niin paljon sumua, että jos huonosti käy, joudumme lentämään Sapporoon ja sieltä olisi jokin muu kuljetus Hakodateen. Lentokoneessa kapteeni vielä kertoi saman ja ehdin jo hieman hermostua, että ehdinkö ajoissa Hakodateen kurssin alkua varten, mutta loppupuolella lentoa onneksi ilmoitettiin, että Hakodateen voidaan laskeutua.

Ennen lentoa ja lennon jälkeen matkatavaroita odotellessa, juttelin vähän pidempäänkin yllä mainitun japanilaisen tädin, Akie-sanin, kanssa. Selvisi, että hänen tyttärensä tai poikansa (en muista enää...) asuu Saksassa ja hän on muutenkin matkustellut aika paljon ja osaa siksi englantia kohtuullisen hyvin. Oli innoissaan siitä, että opiskelen japania ja olin uskaltanut tulla Japaniin "ihan yksin" tuntematta ketään kurssilta opiskelemaan pariksi kuukaudeksi. Kai se sitten on jokin saavutus sekin. Jokatapauksessa kävi niin, että Akie vaati, että kurssin jälkeen kun vielä lomailen pari viikkoa Japanissa, kävisin hänen perheensä luona kylässä. Asuvat kohtuullisen matkan päässä Tokiosta, joten se voisikin sitten olla hyvä viimeinen etappi ennenkuin palaan Tokioon. Mutta saa nähdä. Yhteystietolappu on kuitenkin visusti tallessa :)

Hakodate kokusai hotelli löytyi helposti ja koomailin hotellin aulassa reilut pari tuntia ennenkuin kurssi alkoi. Pikkuhiljaa aulaan valui yhtä hämmentyneen oloista nuorisoa, kuin itsekin olin ja jo ennen kurssin alkua törmäsin siis erääseen saksalaiseen, joka tosin asuu jenkeissä, joten olo tuntui heti vähän kotoisammalta, kun joukossa on edes yksi eurooppalainen. Loppujenkin saavuttua ja saatuamme kurssilaisten nimi - instituutio - Hakodaten osoite -listan selvisi, että kaikki muut minua lukuunottamatta opiskelevat jenkkiyliopistoissa. 61 osallistujasta aika moni on amerikan aasialaisia, ja lisäksi ainakin tuo saksalainen. Ja sitten on venäläinen tyttö, jonka kanssa en ole vielä tietääkseni edes puhunut, mutta jonka isäntäperhe asuu samalla alueella omani kanssa.

Heti kärkeen alkoivat "placement test"it. Ensimmäinen osio oli varsin hämmentävä kuuntelu tehtävä "spot test", mutta meni varsin kohtuullisesti. Siinä kuultiin nauhalta hyvin nopealla tahdilla ja nopealla natiivijapanilla puhuttuja lyhyitä pätkiä ja jokaiseen pätkään piti täydentää yksi hiragana (japanilainen tavukirjoitusmerkki). Miettimisaikaa pätkien välillä ei ollut, joten ei ollut juurikaan mahdollista ruveta lukemaan lausetta ja miettimään mikä siihen sopisi, jos ei kuullut ja heti hiffannut, mitä nauhalla sanottiin.

Toinen osio oli "essay". Sekin oli varsin hämmentävä kokemus. Aiheena oli kännykkä ja sai valita neljästä otsikkovaihtoehdosta mieleisensä. Otin helpoimman "Minä ja kännykkä". Ja nyt tulee ainekirjoituksen hämmentävä osio: Aikaa sen kirjoittamiseen oli huimat 25 minuuttia! Siksi otin suosiolla helpoimman aiheen, josta siitäkin kirjoittaminen noin nopealla aikataululla oli haastavaa. Muut aiheet olivat luokkaa "Kännykkä ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset". Tuossa ajassa ei paljon suunnitella, joten kirjoitin mitä vain suinkin päähän tuli. Eli täyttä roskaa. En edes muistanut joitakin kanjeja, jotka minun todellakin pitäisi jo muistaa, tuohon hätään.

Kokeiden ja orientaation välissä kuulimme koto-esityksen. En odottanut esitykseltä kovin paljon, mutta se olikin yllättävän vaikuttava ja musiikki oli kaunista. Esiintyjä oli lisäksi tosi hauska täti, Miyazaki-sensei.

Testien, koto-esityksen ja orientaation lisäksi eilen ei ollut muuta virallista ohjelmaa ja lähdimmekin pienellä porukalla, joista yksi oli hotellin huonekaverini Jen, syömään. Koko porukka vaikutti oikein mukavalta ja tultiin hyvin juttuun - vaikka englantini ei olekaan kovin loistokasta. Parantuupahan englannin taitokin tässä samalla vähän. Pienen etsiskelyn päätteeksi päädyimme syömään mahdollisimman monipuolista japanilaista ruokaa tarjonneeseen ravintolaan, jotta kaikille löytyisi jotain. Lopulta kaikki muut söivät jonkinlaisen nuudeliannoksen, paitsi minä. Söin "hokke"-kalaa, riisiä ja misokeittoa. Yksinkertaista, mutta totemo oishikattaaa~!

Ruuan jälkeen vielä kierreltiin hetken Hakodaten aika pientä keskustaa. Sataman alue oli tosi kaunis yövalaistuksessa, eikä digipokkarilla ottamani kuvat todellakaan tee sille oikeutta, mutta doozo:

Kiipesimme myös vähän ylemmäs Hakodate-yaman (Hakodate vuori/kukkula) rinteelle, missä koulummekin sijaitsee ja maisemat eivät olleet hullummat. En kuitenkaan oikein jaksanut ottaa kuvia, muuta kuin kaupungintalosta:

Tänään placement testit jatkuivat heti aamupalan jälkeen. Aamupala hotellilla oli ihana. Japanilaista ruokaa ja länsimaisiakin vaihtoehtoja, mutta itse päädyin syömään enimmäkseen kalaa, vihanneksia ja hedelmiä. Hedelmät etenkin ovat Japanissa aika kalliita, joten niitä ei oikein muuten tule ostettua. Aamupalan jälkeen kävelimme koululle ja jakauduimme kahteen ryhmään, joista omallani oli aamupäivällä kanji-, sanasto-, kielioppi- ja luetunymmärtämiskokeet. Iltapäivällä oli OPI, oral proficiency interview ja vähän lisää orientaatiota. Sanottakoon kokeista sen verran, että voihan shippai... Eli ei mennyt ehkä ihan tasoni mukaan, mutta saa nähdä. Toisaalta kokeiden oli varmasti tarkoituskin olla aika vaativat, jotta tasoerot tulisivat tarpeeksi hyvin esille. Maanantaina saamme tulokset ja tiedon siitä, mihin tasoryhmään meidät on sijoitettu.

Koulurakennuksemme sijaitsee tosiaan Hakodate-yaman rinteellä ja kadulta ja koulun ikkunoista on aivan ihanat näkymät. Ilmeisesti katu on myös jostakin japanilaisesta tv-ohjelmasta tuttu, sillä kadulla pörrää jatkuvasti japanilaisia turistiryhmiä ottamassa valokuvia tietystä kohtaa katua.

7h testi- ja orientaatiopäivän jälkeen oli vuorossa päivän ehdottamasti paras osuus: Onsen, japanilainen kylpylä. Menimme sinne samalla porukalla, millä olimme eilen syömässä ja katselemassa kaupunkia. Voihan ooooooh... Ei sitä oikeen muuten voi kuvailla. Ulkona kuumassa lähdevedessä kylpemässä. OOH!
Matkalla onseniin:

Huomenna onkin ehkä kurssin jännittävin päivä - siirrymme hotellista isäntäperheiden hoiviin.